Indonesia

Vähän on tarinasuoni kuivunut. On reissumiehestä kaikki mehut puristettu, mutta koitetaan vielä viimeisistä vaiheista jotain kirjoittaa.

Jarnon ja minun viimeinen määränpää oli Indonesia. Lentomme laskeutui Jakartaan puolilta öin mistä yritmme ehtiä bussilla Bandungiin. Kentällä häsläsimme sen verran lahjakkaasti ettemme ehtinee viimeiseen bussiin. Olimme koneesta ensimmäisenä terminaalissa, mutta viimeisenä ulkona terminaalista ja kehuskelimme toisillemme jo olevamme kokeneita reissaajia. Myöhästymisen takia jouduimme sitten kentällä turisteja vaanivien ”hyvien tyyppien” armoille. Kaverit auttavat sen kun kerkiävät, eivätkö halua välttämättä edes tippia. Silti heidän hommaamansa taksilippu oli huomattavasti kalliimpi kuin paikallisten maksama. Noh ei kyseessä ollut montaa euroa, mutta kyllä siellä kusetetaan se mitä irti saadaan.

Bandungiin pääsimme kuitenkin turvallisesti ja meidät nouti McDonaldsilta, mistäs muualtakaan, koulukaverimme Adityä, jonka perheen luona tulisimme viettämään kolme yötä. Muslimi perheeseen kuului isä, professori äiti, kaksi poikaa ja tyttö. Samassa pihapiirissä asui kuitenkin äidin sisar perheineen ja palvelusväki. Perheen talo ei näyttänyt mitenkään rikkaalta silti heillä oli sisäkkö ja autokuski. Ilmeisesti työvoima on vaan niin halpaa.

Perhe oli tunnollinen muslimi yhteisö, he rukoilivat viisi kertaa päivässä, ei alkoholia, mutta tupakkaa siitäkin edestä. Joukkoon oli kuitenkin eksynyt musta lammas. Pahaksi muslimiksi itseään nimittävä Adityan isoveli Rangga oli nuorempana ollut vaihdossa Argentiinassa, missä oli oppinut monta puhaa tapaa, ainakin Allahin mielestä. Rangga toimikin meidän oppaana paljon, eikä perhe häntä hyljännyt vaikka hän käyttikin alkoholia. Muslimi perheessä oleminen oli todella mielenkiintoinen kokemus, ja siinä näki että aivan tavallisia ihmisiä hekin ovat. Samat tarpeet ja halut heilläkin ovat kuin meillä.

Meitä kuskattiin tulivuorelle, kuumallelähteelle, ostoksille, ravintoloihin, kaupungille, tee viljelmille ja vuorille, missä ilma oli vielä raikasta eikä saasteista niin kuin laaksossa sijaisevassa kaupungissa. Vuorilla myös sijaitsi kaikki kuppilat, joissa istuttiin iltaa. Mikäs sen hienompaa kuin mastella paikallista olutta terassilla, josta näkee tähtitaivaan ja tätä imitoivan kaupungin keinovalo loiston.

Bandung on noin 2,5 miljoonan ihmisen kaupunki reilun kolmen tunnin päässä 11 miljoonan Jakartasta. Monet tulevatkin pääkaupungista lomilla ja viikonloppuisin sinne rentoutumaan.

Vietimme vielä yhden yön Jakartassa ennen Kuala Lumpuriin paluuta. Rangga lähti sinnekin oppaaksemme ja asuimme hänen asunnossaan. Yhden yön perusteella ei voi muuta sanoa kaupungista kuin iso.

Harmillisen kuivaksi jäi tämä episodi. Mutta koetan vielä petrata sillä jäljellä on viikko Thaimaassa ennen kotiin paluuta.

Savusumua

Rabbit satee

Tee

Hedelmät

Jakarta

Lego-talo

Ostosparatiisi

Kota kinabalu

Yksi harvoista asioista mikä jäi reissusta harmittamaan oli vuori nimeltään Kinabalu. Sen huippu tähyää noin 4100 metrin korkeudesta vihreää valtakuntaa. Korkeudestaan huolimatta se on suhteellisen helposti kiivettävissä. Tekosyillä; ettei ole rahaa tai aikaa perustelin itselleni olla kiipeämättä sinne. Nyt pännii! Siispä sinne on mentävä uudestaan ja vallattava huippu! Kuka on mukana?…

Kinabalu

Mega Manila

Yleensä viimeisenä nautittava jälkiruoka on se kaikista paras ja makein osa kattausta. Tällä kertaa Filippiinien pääkaupunkialue oli viimeisenä luvassa. Sen valtava koko, 11miljoona päätä, oli tiedossa eikä kaksi yötä tulisi riittämaan sen hahmottamiseen. Rohkeasti kuitenkin lähdimme tuntemattomille kalavesille.

historiaa

Hostellin löydyttyä lähdimme kuljeskelemaan kujille. Asuin paikka oli Makati kaupungissa, Mega Manilahan muodostuu monesta yhteenkasvaneesta kaupunkista. Sen pitäisi olla kävely etäisyyden päässä Intramuroksesta, vanhasta linnasta jolla on vähintäänkin vaiherikas historia. Muita nähtävyyksi ei juuri kaupungissa ole. Tosin lomalla olleen Carlos Celdran turistikierrokset olisivat kuulemma olleet kokemisen arvoisia.

Kaupunkin rajoja ei voinut laskeutuvasta lentokoneesta (lentokenttä aivan keskellä kaupunkia)  istuen nähdä, syinä Metro Manilan laajuus ja sen päällä leijuva savusumu. Ihmiset tulevat kaupunkiin paremman tulevaisuuden toivossa, mutta minusta näytti monelle se toi vain epätoivoa ja surua. Kaduilla kerjäävät lapset ovat todella päällekäyviä, mutta kiittävät jo muutaman peson (puhutaan senteistä) lahjotuksista. Sekin kuvastaa ahdinkoa. Filippiineillä on tuloerot ilmeisen suuret. Jyrkin esimerkki tästä oli nähdä mies nukkumassa kadulla ja samanaikaisesti viereisen hotellin siivooja vahasi hotellin edustalla olevaa jalkakäytävää.

Toinen seikka mikä kävi päälle kuin hyttyset lapissa, naiset. Manilassa ei kuitenkaan kannata olla sinisilmäinen, sillä tytöillä on yleensä muu mielessä kuin skandinaavin kiehtova silmienväri. Monelle seuralaispalvelut tuntuivat olevan ”helppo” tapa ansaita elanto tai rahoittaa opinnot. Hostellimme oli alueelta, joka oli erikoistunut tähän toimialaan. Illalla katuja kulkiessa pystyikin löytämään mitä ihmeellisimpiä paikkoja. Hauskimpana kahden transvestiitin juontama karaoke stand-up show.

Manilaan ei kaksi yötä riittänyt, kuten tiedettiin. Tällä kertaa vain törmättiin enemmän huonoihin kuin hyviin seikkoihin kaupungissa. Mega Manilasta jäikin hiukan paha maku suuhun. Ehkä sinne tulee mentyä paremmalla ajalla uudestaan, tai sitten ei..

kukkotappelu

joki

wall

Lisää Filippiineistä

Riisiviljelmiltä ottamamme äkkilähtö osottauitui oikeaksi ratkaisuksi. Vaikka odottelimme Manilaan menevää bussia tienvarressa kolmatta tuntia keskellä yötä, ehdimme juuri ajoissa lennolle. Pääkaupunki nähtiin vain bussin likaisen lasin läpi, mutta sinne palattaisiin myöhemmin.

Cebu

Lapset

Philippines Airways lennätti meidät maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Cebuun. Yli kahden miljoonan ihmisen kapunki ei näyttänyt houkuttavalta paikalta ja sen olikin tarkoitus olla vain välietappi saarille siirtymisessä. Päädyimme kuitenkin viettämään siellä kaksi yötä, koska lautta ei kulkenutkaan maanantaisin Camotesille.

Cebusta ei paljoa ole kerrottavaa. Kadulla liikkuminen masentaa lapsi kerjäläisten takia ja illalla ei oikein muuta tekemistä ole kuin litkiä halpaa SML:ää. Ja mitä liikkumiseen tulee niin taksi on ainoa järkevä tapa liikkua kaupungissa. Joukkoliikennettä Jeeppien lisäksi ei ole, ja niiden reitit ja aikataulut jäi meille täysin mysteeriksi. Yöelämällä kuitenkin plussat.

 

Camotes

Lautta

Kahden tunnin lauttamatka Camotes saarille pienessä heikotuksessa riitti polttomerkkaamaan kaulakoruni rintaan. Kannella makoilu ei ehkä ollut se viisain ratkaisu keskipäivän paisteessa. Tällä kertaa mentiin tarkoituksella normi turistikohteesta poikkeavaan paikkaan. Toki saarilla oli muutamia resortteja mutta aika rauhassa sai olla. Yhtään ruotsalaista ei edes tullut vastaan.

 

 

Camotes

Pari päivää saarella meni lepäillessä. Toisena vuokratut skootterit osottautuivat hyväksi tavaksi pönkittää itsetuntoa ja hakea hyvää mieltä. Päivän aikana ajeltiin ympäri saarta ja aina kun tien vierillä olevat naiset/tytöt/lapset huomasivat meidät saimme rockitähtiin verrattavan huomion: vilkuttelua, hymyä, tervehdys huutoja ja muutaman kerran kirkuntaakin koimme. Hetken tunsimme olevamme jotain, mitä emme ole Suomessa. Päivän jälkeen hymy oli tuplasti leveämpi kuin normaalisti. ”Länkkärin taivas” ei ollut kaukaa haettu ilmaisu.

 

 

 

Samaisella skootteri retkellämme etsimme luolan keskeltä ei mitään. Tietä kysymällä löysimme itsemme metsästä jonne ei eksymälläkään löydä. Luolan lähellä asui kuitenkin muutama talollinen ihmisiä, jotka halusivat ehdottomasti lähteä näyttämään meille reikää. Seurueen oppaana toimi n. 10v poika taskulampun voimin. Minä koitin kännykännäytön valolla saada selvyyttä minne jalkani lasken lepakonpaskan liukastamassa kivikossa. Hiukan mietitytti mihinkä sitä oli nenänsä tunkemassa, mutta kun koko lähi tienoo oli mukana niin ei kait siinä. Lonely Planetin kommentti luolasta:”vain todellisille luola matkaajille”. Taas me mentiin släpäreinemme paikkaan jonne ei kuuluttu. Luolan jälkeen paikalliset halusivat vielä tarjota kookosta ja rommia. Mahtavaa porukkaa! koitimme tarjota rahaa, mutta ei se kelvannut, joten otimme osoitteen ja lupasimme lähettää terveisiä Suomesta.

Retkikunta

Kyntökone

 

 

 

 

 

 

Bohol

Massaturismin löytämättömän Camotes saarten jälkeen kohteena oli Bohol. Vaikka Camotes ja Bohol olivat näköetäisyyden päässä toisistaan jouduimme kiertämään Cebun kautta. Onneksi lautan vaihto meni harvinaisen jouheasti eikä tullut turhaa odottelua. Boholilla suuntasimme sukeltajien kansoittamaan Panglao saaren Alona Beatchille.

Paikka oli todellakin sukeltajille suunnattu, joten eihän siinä muu auttanut kuin mennä pinnnan alle. Kolme sukellusta Filippiinien parhaimmista kohteista tarjosi hienon elämyksen jälleen. Reppureissaajan kukkarolle sukeltaminen tosin on mielestäni turhan kallista. Täällä päin maailmaa yksi sukellus on n.20-25e laitteineen. Tuolla rahalla elää päivän reissatessa.

Sukeltamisen lisäksi teimme tehoilu matkan pääsaarelle, missä tarkastimme matkailuviraston  mainostamat Chocolet Hillsit ja Tarsier apinat. Molempiin kohteisiin riitti reipas 15min. Japanilainen tehokkuus näytti jälleen kylmän hyvyytensä.

Chocolet Hills

 

Tarsier

 

 

 

 

 

 

Bohol ja sen eteläinen Panglao saari olivat hyvä kompromissi massaturismin ja alkuperäis asutuksen väliltä. Tämäkin tulee valittevasti muuttumaan, sillä rakenteilla on kansainvälinen lentokenttä, joka tuo pakettimatkalaiset korallien ääreen. Paikka ei ole mikään halpa jos menee sukelluskeskusten valtaamalle rannalle, mutta ilmapiiri on silti mukavan rento ja vapaa brittipubeista. Ei sillä että niissä mitään vikaa olisi, mutta kait sita kaljaa ja futista voi nauttia kotonakin..

 Boholin kentältä, jossa sokeiden kitaristien trio viihdytti odotusaulassa, lentomme suuntasi Manilaan, joka tulisi päättämään Filippiinien toureen.

Parhaita paloja, Rice Terrace Philippines

Villeistä Full Moon -juhlista tunnettu Ko Pha Ngan saari Thaimaassa on rauhallinen kuin suomipoika krapula-aamuna. Tähtitaivas ei suosi nyt juhlioita. Tämä tosin sopii minulle. Kolmen viikon intensiivinen Japanilaistyylinen matkustaminen on uuvuttanut sen verran että lepo on paikallaan. Tässä kuistilla istuessani on hyvä vihdoin julkistaa kuvia ja tarinoita menneiltä viikoilta.

Aloittaakaamme ehkä koko Aasian reissun hienoimmasta kokemuksesta. Banauen riisiviljelmät Flippiinien pohjoisosissa.

Lähdimme KLstä heti seuraavana päivänä tenttien loputtua. AirAsia lennätti Jarnot ja minut tällä kertaa Manilan vieressä sijaitsevalle Clarkin kentälle. Vanha USA:n sotilaskoneiden tukikohta toimi nyt halpalentoyhtiöiden määränpäänä. Sotilaiden pitkän läsnäolon pystyi näkemään läheisestä Angelesin kaupungista. Kaupunkin varmastikin tärkeimpiä tulonlähteitä oli nesteen, lihan ja mausteen myynti. Ja nyt en tarkoita ruokakaupasta löytyviä elintarvikkeita.

Hyppäsimme kuitenkin samantien bussiin suuntana pohjoinen. Parin vaihdon, yhden rikkoituneen ja lähes 8 tunnin istumisen jälkeen päädyimme Baguioon. Tämäkin kaupunki oli rakentunut Amerikkalaisille sotilaille tarkoitetun lepu ja rentoutumis tukikohdan ympärille. Kaupunki sijaitsi noin 2000 metrin korkeudessa ja pitkästä aikaa päälle sai pukea farkut ja hupparin. Baguio oli kuitenkin muuttunut vuosien saatossa opiskelija kapunkiksi, mikä teki siitä paljon viihtyisämmän. Toki kaduilla näkyi vanhoja valkopartoja kertomassa armeija tarinoita toisilleen, mutta nämä olivat vain hyvä muistutus menneistä ajoista. Kaupungissa sai myös hyvän kuvan miten palvelualttiita paikalliset ovat. SM ostarin miestenalusvaateosastolta laskin kahdentoista myyjään olevan valmiina auttamaan boksereiden valinnassa. Baguio oli hyvä väli levähdys ja sieltä jatkettiinkin matkaa seuraavana iltana yöbussilla kohti Banaueta.

Kohtasimme Baguiossa koko Filippiinien retkemme ehkä läheisimmän tuttavuuden San Miguelin. Tätä, joka paikassa myytävää ohrakeittoa sai halvimmillaan 20 peson (0,30€) hintaan, ja monesti se olikin huokeampaa kuin limppari. SML:nä tunnettu San Miguel Light oli oivallinen B-vitamiinin lähde. Muslimimaiden hintoihin verrattaessa näyttää siltä että kristinusko tuo oppiensa lisäksi mukanaan halvan oluen. Kiitos tästä taivaisiin! Ja nyt takaisin asiaan…

Banaue

Aamu viiden maissa saavuimme utuiseen kylään joka tulisi toimimaan tukikohtanamme suunniteltua pidempään. Las Vegas majatalo tarjosi viihtyisän huoneen 300 pesolla. Samasta paikasta sai ylivoimaisesti parhaat ruuat koko reissulla. Pienten aamupäikkäreiden jälkeen suuntasimme turisti-infoon kyselemään retkistä ympäröiville tiluksille. Sattuman johdattelemana tapasimme siellä Antin, matkaoppaita tehtailevan kirjailijan, ja hänen vahempansa. Heidän ja samaisessa toimistossa tapaamamme singaporelaisen tytön kanssa lähdimme ensimmäiselle tutkimusmatkalle Filippiniläisten kansallisaarteille.

 

 

Tunnin jeepissä pomppimisen jälkeen saavuimme elossa määränpäähän, joka ei ollut missään vaiheessa itsestään selvyys. Kahden viikon sateet olivat saaneet entuudestaan huonokuntoiset vuoristotiet siihen tilaan että ajaminen oli enemmän trialia kuin rallia. Perille pääsy kuitenkin palkittiin upeilla maisemilla joita edes koveneva sade ei pilannut. Tässä kohtaa kuitenkin kamerani muistikortti hermostui ja lopetti toimintansa. Vitutus oli aika korkealla kun oltiin kuitenkin hiennoimmassa paikassa mitä itse oli koskaan nähnyt. Onneksi muilla oli kamerat messissa ja seuraavat päivät toisivat vieläin upeimpia näkymiä. Retkeltä paluu venyi sen verran myöhään ettei valoa riittänyt toiselle kierrokselle.

Seuraava aamu valkenikin, täysin taifuuniennusteista poiketen, aurinkoisena. Odotukset korkealla lähdimme kyselemään minne tänään mennään. Kuulimme kuitenkin että alueella oli yön aikana tapahtunut 23 maanvyöryä, jotka olivat tukkineet teita ja katkaisseet sähköt kylästä. Pääsimme kuitenkin käymään lähellä sijaitsevalla näköalapaikalla, jonne minäkin sain toimivan kameran mukaan.

FB

Alamäkipyörä

1000 pesos

 

 

 

 

Viewpoint

 

 

 

 

 

 

 

Turistipyrähdyksemme jälkeen palasimme päivälliselle Banaueen. Olimme suunnitelleet lähtevämme illalla Manilaan, mutta oppaamme Westman vesitti suunnitelmamme kertomalla teiden olevan tukossa ainakin huomiseen. Antti oli suositellut meille ennen lähtöään, että meidän kannattaisi tehdä kahden päivän retki Batadiin. No nyt siihen olisi aikaa ja kun vielä saimme pari singaporelaista jakamaan kustannuksia ja viihdyttämään meitä, niin mikäs siinä.

Taas pompittiin jeepissä, mutta nyt tiestöön oli jo tottunut. Tyttöjen ilmeitä oli hauska seurata heidän huomatessa miten lähellä reunaa välillä mentiin. Maavyöry oli katkaissut tien, joten jouduimme patikoimaan varvassandaaleillamme tupla matkan normaalista. Ensin ylös vuorelle ja sitten alas. Matkaan taisi mennä kolme tuntia ja saavuimme juuri ajoissa majapaikkaamme ennen pimeää. Tytöt jäi nukkumaan hostelliin kun me taas menimme perinteiseen paikallisten käyttämään Ifagao majaan.

Pilvessä

Ifugao mökki

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamulla jatkoimme vaellusta riisiviljelmille. Välillä meni iho kananlihalle kun ihasteli yli 2000 vuotta vanhoja pengerryksiä. Valtavat viljelmät tuottivat edelleenkin riisiä paikallisille. Välillä aurinkokin tuli esiin ja antoi mahtavan lisän jo upeille maisemille. Kääntöpisteemme oli suurella vesiputouksella jossa olisimme halunneet uida. Sateiden takia vesi oli kuitenkin liian likaista sille.

 

Askelmia

 

Batad

 

 

 

 

Seikkailemassa

Polku

Vesiputous

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paluumatkasta tuli pitkä ja urbaanit citi singaporelaisemme meinasivatkin vähän hyytyä. Onneksi reippaat suomalaiset laulut piristivät meidän kuin heidänkin mieltään. Ensin hien kostuttamina ja sitten sateen kastelemina, mutta tyytyväisinä, pääsimme noutamaan tulleen jeepin luokse. Kaikki auton sisällä olleet tiesivät että nyt tuli tehtyä jotain mitä ei ihan heti unohda. Hieno tunne.

 

Illallistaessamme Las Vegasissa saimme kuulla että maanvyryjen läpi oli puhkottu reitti, jota pitkin voisi jeepillä päästä ison tien varteen odottamaan Manilan bussia. Päätimme lähteä matkaan jo pimeän laskeuduttua, sillä meillä oli lentoliput ostettuna Manilasta Cebuun seuraavalle päivälle.

21.5. Takaisin Malesiassa

Ensin surulliset uutiset. Kuluvalla viikolla tuli vihdoin varattua paluulento Suomeen. Tama poika kotiutuu aamu varhain 4.6. Hki-Vantaan kentalle. Ei auta, game over…

Sitten muihin asioihin. Talla hetkella kulutan Jarnon kanssa aikaa Borneon saarella sijaitsevassa Kota Kinabalussa. Tanne tuleminen Filippiineilta oli kuin kotiin palaaminen. Malesialle kuuluvan kaupunkin syke ja rutiinit kun ovat tuttuja ja turvallisia. Oiva levahdys ennen Indonesiaan siirtymista. Lento Jakartaan lahtee illalla, jossa meita pitaisi olla vastassa koulukaverimme HELP:ista. Toivon mukaan Aditya toimii meidan matkaoppaanamme, silla meilla ei ole raamattua (lonely planettia) mukana.

Borneo on paikka Filippiinien rinnalla jonne tuli palava halu tulla takaisin. Erityisesti 4095m korkea Kinabalu vuori jai kaivelemaan. Talla kertaa aika ei riittanyt sen valtaamiseen, mutta ensi kerralla… Saaren ita-rannikolla on myos Kaakkois-Aasian hienoimpia sukelluskohteita. Borneoon voisi tehda tulevaisuudessa todellisen luontomatkan.

Kuvia en vielakaan lisaa, silla jatin USB-kaapelin KL:aan. Toivon mukaan saan vaihdon upeimmat kuvat tanne pikaisesti kaikkien nahtaville

15.5. Reissu jatkuu

Kiire on kova, jopa niin kova ettei tata ehdi kunnolla paivittaa. En valita, matka on ollut tahan astisista ehdottomasti paras! On nahty Filippiineista monta eri puolta ja ihmetelty miten mielenkiintoinen paikka tama on.

Nyt ollaan Bohol saarelle Alona Beachilla mika on vaihteeksi selkea turisti mesta, mutta eikohan tamakin mene. Tanne tultiin Camotes saarten, Cebun ja Manilan kautta pohjoisen riisi viljelmilta.

Ainoa mika harmittaa on aika. Kaksi viikko ei riita, tanne on tultava uudestaan. Taisi nyt loytya ensimmainen paikka minne haluaa oikeasti tulla uudestaan! Suosittelen seikkailunhaluisia tarkastamaan lentojen hintoja tanne, ennen kuin ruotsalaiset (massaturismi) loytaa tanne ;D

10.5. Viela elossa

Selasin just paikallisia uutisia ja huomasin etta taalla on ollut aika kova taifuuni. Meilla menee hyvin vaikka oltiinkin sen keskella. Maanvyorytkin katkaisivat tiet ja sahkot pariksi paivaksi Banauesta, siltikin nuo paivat olivat ikimuistoisia hyvassa mielessa. Niista tarkemmin paremmalla ajalla.

Nyt istumme aurinkoisessa Cebussa ja mietimme mille saarelle lahtisimme palautumaan..

5.5. That’s it

Kello tulee kohta kaksi yöllä, kyyti lentokentälle lähtee vähän vaille viisi. Ei tässä taida enää olla järkeä mennä nukkumaan. Tulisi kuitenkin levoton nukahtaminen ja herääminen makeimmasta unesta. Vituttamaan vain alkaisi.

Tavarat pakattuna ja asunto jotenkin siivottuna valmiina kohti uusia seikkailuja. Tänään oli viimeiset tentit ja koulu on nyt tässä maassa käyty. Vähän on ollut taas vaihteeksi tyhjä olo. Oikein tiedä miten pitäisi suhtautua lähtöön. Ensin vitutti sitten tuli epäusko ja nyt on jonkinlainen hyväksyminen käynnissä. Parempi olla miettimättä sitä turhaan, mennään nyt päivä kerralla ja nautitaan seikkailusta.

Tänäänhän on lähtö Filippiinejä kohti, pääsee taas kunnolla reppureissaan. Ylimääräistä painoa jätettiin Yeow Wein kämpille matkalaukullinen ja yksi 10kg laatikko lähti laivassa Suomea kohti. Täällä tulee vähän salakavalasti osteltua kaikkea, kun on niin halpaa. Ilmassa on ollut kulutus juhlan tuntua. 

Päivittelen blogia reissussa ollessani. Kuvat varmaan saavat odottaa Suomeen paluuta, mutta koetan sanallisesti kuvailla luonnon ja sen asukkaiden kauneutta. 

Lisäksi on vielä paljon kerrattavaa Kuala Lumpurista. Pari oikeata herkkupalaa on pellillä kypsymässä, kunhan saan vielä ne uunista ulos.

 

Schools out for summer

28.4 Aikataulua

Enää viikko Kuala Lumpurissa…. se on vain nyt niin. Tentit enää jäljellä koulusta. Sen jälkeen vapaa lentämään kotiin. Vaikka koti on paras paikka maanpäällä niin ei vapaaksi päässyt lintu vielä haluaisi takaisin häkkiin. Siksi pitääkin vähän kiertää ennen Suomeen laskeutumista.

Jonkinlainen reitti meillä on selvillä miten edetään Suomeen. Reitti ei ole suorin mutta varmasti hauska. Alla on lentojemme päivämääriä jolloin vaihdetaan maisemaa. Tarkempia reittipisteitä en vielä osaa sanoa, mutta jos samoilla leveyksillä liikutte niin ilmotelkaa.

5.5 Kuala Lumpur – Manila (Filippiinit)

19.5 Manila – Kotakinabalu (Bornea Malesia)

21.5 Kotakinabalu – Jakarta (Indonesia)

25.5 Jakarta – Kuala Lumpur

27.5 Kuala Lumpur – Koh Samui (Thaimaa)

3.6 Koh Samui – Bangkok

[4.6 Bangkok - Helsinki (Suomi)] Tätä lippua ei vielä ole tullut varattua…

 

Vihertietoista vähän kyllä hirvittää miten paljon kerosiinia palaa.. kierrätän kotona sitten ahkerasti!